9/24 26-vuotias nainen: "Kaksi ja puoli vuotta vuotta ryhmäterapiaa on antanut mulle rohkeutta,
itsevarmuutta/rakkautta, ns. selkärankaa ja rauhaa.
Oon saanut niin paljon vertaistuen kautta ymmärrystä
ja apua kaikenlaisiin ongelmiin, mitä päässä on pyörinyt.
Oon saanut oppia ja ymmärtää maailmaa eri tavalla
muiden ihmisten silmistä, joka antoi paljon perspektiiviä omiin haasteisiin.
On myös ollut paljon itkuja, nauruja js herkkiä hetkiä. Plussana on, että sain myös loppuelämän kavereita. :)
Kiitos vielä sulle Sirpa, oon ihan eri ihminen ku sillon kun alotin. Oot ollu niin hyvä ohjaamaan meidän juttuja ja rakastan sitä et sul on huumorintajuu ja oli aina semmonen olo et voi jakaa mitä vaan hapeämättä. ♡"
9/24 23-vuotias nainen kahden ja puolen vuoden ryhmäterapian jälkeen, palaute koko ryhmälle:"Oon niin syvästi kiitollinen tästä terapiamatkasta jonka sain jakaa kaikkien teidän kanssa. Tää kokemus on antanu mulle niin paljon, enemmän kuin kuvittelinkaan.
On ollut suuri kunnia istua tässä teidän kanssanne kaksi ja puoli vuotta lähes joka torstai ja olla osana myös teidän omaa terapiamatkaa, nähdä maailma teidän silmissä ja todistaa teissä kehitystä ihmisinä.
Kun alotin terapian, olin ontto, hätääntynyt, yksinäinen, hukassa. mun itsetunto oli aivan nolla, en nähnyt itsessäni tai elämässäni mitään arvoa ja olin valmis heittämään kaiken menemään.
Kaikella sillä tuella, ymmärryksellä ja toiveikkuudella keräsitte mun ihmisyyden rippeet takaisin kasaan, antaen myös palasia itsestänne.
Nyt tiedän mun oman arvon ja missä mun rajat kulkee, näen itsessäni ja tulevaisuudessa potentiaalia ja toivoa, mulla on palava halu ELÄÄ.
En tietenkään nyt väitä, että olen valmis ja kaikki on täydellistä, mutta näillä eväillä olen valmis kehittymään ihmisenä lisää, pystyn kohtamaan vastoinkäymiset murtumatta ja olemaan itselleni myötätuntoinen. Ootte mun pään sisäinen ääni ohjaamassa mua oikeeseen suuntaan.
Te teitte musta taas ehjän, paremman, kokonaisen ihmisen, ja kannan osia teistä hautaani saakka."
9/24 27-vuotias nainen:"Hiljalleen mun mieleen on juurtumassa se tosiasia, että tunteet, voimakkaat ja ylitsepääsemättömiltäkin tuntuvat on vaan tunteita. Että ne on ohimeneviä, selviän niistä, voin antaa niiden olla, mun ei tarvi pelätä niitä. Hiljalleen mun mieleen on juurtumassa se, että negatiivisinä pitämäni tunteet, viha, pettymys, suru, suuttumus, pelko, on sallittuja ja tarpeellisia. Mulle niiden tunteiden tunnistaminen ahdistuksen alta, niiden hyväksyminen ja niiden ilmaisu, on ollut merkittävintä kasvua terapian aikana. Alan hiljalleen hyväksyä ne tunteet osaksi elämää ja olemaan itselleni armollisempi.
Koen että oon uuden itseni äärellä, hahmottelen uusia ääriviivojani. Välillä olo on arka, pelokas ja yksinäinen, mutta usein myös itsevarma, rohkea ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässä itsenäinen. Oon oppinut kuuntelemaan itseäni, toimimaan omasta tahdostani, asettamaan rajoja ja pitämään parempaa huolta itsestäni.
Terapian päättyminen jännittää, koska tää ryhmä on ollut mulle joka viikko tärkeä paikka hellittää, rauhoittua, kuunnella itseä ja olla haavoittuvainen ja rehellinen. Tästä eteenpäin mun täytyy muistaa itse luoda se tila itselleni. Ryhmäläiset on toiminut mulle peileinä, joiden avulla oon oppinut arvostamaan erilaisia piirteitä itsessäni, päässyt yli peloista ja häpeästä, harjoitellut antamaan ja ottamaan tilaa, oppinut näkemään kasvun itsessä ja muissa, sekä oppinut ottamaan vastaan tukea ja apua. Ryhmäläisten tuella ja läsnäololla mulle on vahvistunut käsitys siitä, että yhteisössä on voimaa. "Mulla on edelleen toistuva keskivaikea masennus sekä ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö. Ne tulee kulkemaan mun kanssa ailahdellen ehkä koko mun elämän ajan tai sitten ei, mutta mulla ei oo hätää ja mä selviän, niinku aina ennenkin.
Kiitos ryhmä ja kiitos Sirpa.
"